Joo, minä se en kuvankäsittelystä perusta. ;) Mitä nyt tässä viimeiset puoli tuntia haltioissani olen säädellyt sävyjä kuviin, joita näpsin päivällä kukkamaljakon (joka oli alunperin viinipullo) kyljestä. :) Kait se on pakko tunnustaa, että koskaan ei pitäisi sanoa ei koskaan. Terveisiä vaan Jiille.. ;)
Tein siis kuvankäsittelyllä lievää koiruutta näille näpsyille. Ihan vaan vähän, koska en minä paljon osaakaan, enkä viitsi, laiska kun olen. :)
Ainoa ongelmahan minulla on se, että en osaa sanoa milloin kuva on hyvä. Sitä kun voi muotoilla loputtomiin, ainaskin jos osaa kunnolla.
Luulen, että alun vastahankaisuuteni kuvankäsittelyyn juontaa juuri siitä, että soittajana en osaa oikein sanoa mikä on hyvä ja mikä ei. Kun vaan näpsii, niin tulos on sit sellainen kun on ja siihen on pakko tyytyä.. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti