Silloin kun Olli oli pieni kissa, se meni maton alle lähes päivittäin. Matossa oli mutti, ja reunan alta saattoi näkyä tassu tai hännänpää. :) Ja jos vielä meni langassa roikkuvan leikkihiiren kanssa siihen lähistölle, niin maton alta pukkasi tassua ihan vilisemällä. :)
Nykyään kuuden kilon kissaherra ei itse useinkaan viitsi nähdä sitä vaivaa, että punkisi itsensä maton kätköön, mutta kun hänet sinne kääräisen, niin viihtyy siellä yllättävän kauan, vaikka onkin jo paremmin vanhemmanpuoleinen herra. :) Oli oli pentu silloin kun minä olin.. niin, kolmekymmentä. Eli tänä keväänä kisulimme täyttää jo kaksitoista vuotta! :)
Kärpäslelu on varmaankin täynnä kissanminttua, kun se on niin kiva. :)
Tämä olis ollu paras kuva mut on vähän pehmeä. Enkä minä osannu/jaksanut sitä paremmin tarkentaa nyt. Yksi päivä yritin räpistellä sitä edellisen kissankuvan silmän kiiltoa pois, mutta taitaa sittenkin olla paras opetella kuvaamaan pelkällä manuaalilla, kun olen niin kehnonpuoleinen kuvankäsittelyssä.. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti