Luonnon ihmeitä

F11, 1/20, ISO 200

Mikäs tämä vadelmalla lounastava perhos-ötökkä mahtaa olla? Aika hurjan näköinen se oli ja tuntui tykkäävän vadelmasta. Sen verran aikaa se siinä vietti. :)
Tässä on osunut tarkennuskin kohdalleen.. ;D Kyllä se tästä vielä oppii kuvaamaan. :)

 Laitoin nämä molemmat sudenkorentokuvat, kun en osannut päättää, kumpi on parempi. Itse tykkäsin kovasti, kun tässä ylemmässä kuvassa etualan siipien hieno rakenne näkyy tarkasti. Upeat siivet! :) Mutta ötökän pää oli epätarkka, ei hyvä asia vissiin... :(

 Tässä kuvassa taas ötökän pää oli tarkka, mutta etualan siivet sameat.. Olen kuvannut näitä aukolla 11. Terävyysalueessa on vielä oppimista.. Ja siinä, että kun vaihtelen ISO-arvoa, niin miten aukko ja suljinaika käyttäytyvät sitten...?? Olen minä näitä kerrannut, mutta asiat sisäistää vasta ajan kanssa. :) Sen olen huomannut. :) Olen nyt käyttänyt kameraa kesän ja todellakin kuvannut yksinomaan manuaaliasetuksilla tämän kuukauden. Olen käynyt valikot läpi aikaisemminkin, mutta kun jäin tänä aamuna tutkimaan kameraa ja selaamaan valikkoja, huomasin, että nyt tajusin oikeasti, mitä mistäkin löytyy kun vähän tiedän joka ominaisuudesta, mihin sitä käytetään.. ;) Ilahduin siitä, koska se todistaa tämän "valokuvaajaksi pikkuhiljaa" -kurssini toimivuuden. :D Olen nyt ottanut kaikenlaisia kuvia lähinnä kameraa ja valotusta testatakseni. Sitten kun opin kameran käsittelyn ja valotusaikojen säätämisen, voin alkaa ajatella taiteellistakin puolta kuvista. :) Mutta sitten on vaara höpsähtää hankkimaan erilaisia objektiiveja ja suotimia... ;) duu duu duu.. :)

Vielä tämä! :) Pulskea kissani tassutti mökin portailla hämähäkkejä luttuun - kiitos vaan Olli - ja sitten sen huomio kiinnittyi heinäsirkkaan. :) Yritti se tassuttaa sitäkin, mutta sirkka siitä vähät välitti. Kiipesi aina uudestaan ylös kun tassu heilautti sen alas.. :D Hoitaakin Ollia piti ja se mätkähti portaalta maahan selälleen vahingossa, kun piti niin leveästi kääntyä. :D Pudotusta ei kyllä ollut kuin 10 senttiä, joten lähinnä se oli vaan vyörähdys. :) Nämä heinäsirkat oli muuten jänniä; niitä oli kaksi ja välillä kolmekin ja ne nököttivät auringossa mökin portailla koko päivän. Eivät ne piitanneet siitäkään, että kuljimme portaissa edes takaisin. Vähän saattoivat paikkaa muuttaa etteivät nyt ihan saappaan alle jääneet. Mutta ekan kerran näin myös sen, kuinka sirkka tuottaa siritysäänen hankaamalla jalkojaan vastakkain. Se oli aika hurjan näköistä. Nopeat on kintut heinäsirkoilla. :)