Otin näitä lähäreitä vaihteeksi pidemmällä objektiivilla. Puuhun oli jäänyt vielä omena, joka piilotteli ilmeisesti lehtien takana ja paljastui vasta nyt.. :)
Viimeinen pihlajanlehti. Nyt huomaan itse, et tuo männynrunko takana häiritsee kuvaa. Joskin tuossa paikassa mäntyjä olis kuitenkin vierivieressä, joku niistä olis jääny väistämättä taustalle. Mut nyt huomaan itse, et se häiritsee.
Viimeinen ruusunlehti. Tässä mietin rajaanko tuon vihreän reunan pois, mutta en rajannut. Ei varmaan ole taiteen sääntöjen mukainen näin, mutta minä tykkäsin itse siitä, että siihen jäi tuo vihreä rauhallinen alue vähän niinkuin tämän "ristiriitaisemman" puolen tasapainottajaksi. :)
Viimeinen "pensselikukka", siis huopaohdake. Kun olin pieni, niin tätä kasvia sanottiin meillä myös nimellä "pyynkaali". Mutta sitä en tiedä, mistäkä tämä nimike tuli ja liittyykö siihen jokin tarina.. Meillä on ollut käytössä myös sellainen oma sana kuin "täntä". Se tarkoittaa rikkalapiota, luuta ja täntä, siis. Meillä on aina puhuttu näin, mutta kaikki perheen ulkopuoliset ovat ihmetelleet, mikä se täntä oikein on, kun olen sitä pyytänyt. :) Sitäkään tarina ei kerro mistä nimi juontaa juurensa, mutta uskoisin sen olevan joko mummoni, isäni tai tätini suusta alunperin. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti